Rumpujen ja härveleiden parissa käsittääkseni Phoebus Portugalista.Viiteen esitykseen kokeellisen musiikin saralla tarvitaan noin 7 kilometriä piuhoja, läjittäin erilaisia epämääräisiä laitteita, yhden huoneen ja innokkaita ihmisiä. Hirvitalo toimii yllättävänkin hyvin pienimuotoisen musiikkitapahtuman järjestämiseen huomattiin eilen.
Illan aloitti oliko nyt portugalilainen phoebius vähäeleisellä rumpu/sekvenssi äänikudoksella. Rumpukapuloissa oli isot möykyt päässä (mummon villasukkia?) soundia pehmentämässä. Hauskaa olikin kuulla niin pehmeää setin soittoa kun yleensä rummuista lähtee enemmänkin diskanttivoittoinen mökä. Jotenkin hauskaa että jätkä oli raahannut portugalista asti ne rummut tänne soittaakseen vaan niitä meille (+ sitä syntikka-sekvennsseriöä).
Amon Dude eli Arttu soitatti kasettiaan seuraavana. Biisit vaihtu ennenkuulumattoman kovalla vauhdilla ja välillä mentiin niin etu kuin takaperin että sivuttain. Yksien korvalappustereoiden voimalla mentiin siis. Keikka olisi voinut olla myös jonkinlainen otanta kenen tahansa "sekalaista 93"- kassuilta johon on jo vuosia nauhoitettu uusia kerroksia päälle. En tiedä kääntyilikö Stockhausen haudassaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Karlheinz_Stockhausen) mutta näin villisti ei ole nauhaa venytetty sitten kelanauhurin keksimisen!
Kolmantena esiintyi Cotopaxi-niminen duo joista toinen oli julisteessakin mainostettu fyoelk. Saksalais lähtöiset nykyään hollannissa vaikuttavat kaverit oli kasailleet, keräilleet kaikenlaisia härveleitä ja soittimia joita sitten kierrätettiin eri looppi-laitteiden ja nauhureiden kautta. Pienistä äänistä muodostui jännä äänipuro joka kääntyili orgaanisen polveilevasti ja tuumiskelevasti sinne/tänne. Soittajilla ei ollut tarvetta näyttää soittotaitojaan vaan he tuntuivat enemmänkin leikkivän soittimillaan . Siitä välittyi hauska ja tuore äänimaisema joka stimuloi ainakin allekirjoittaneen aisteja. Ehdottomasti illan parhainta antia! Best ant of the evening!
Tästä kokemuksesta täyttyneenä en seurannut neljäntenä esiintyneen City-Handsin keikkaa muutakuin keittiöstä sivukorvalla.Vaikutelma kallistuisi johonkin industriaalisen ja minimalistisen musiikin suuntaan. Kaupungin kädet ovat kylmät ja kovat.
Illan päätti Mig Quantius riemukkaan vapautuneella esiintymisellä. Kaveri lauloi kurkkulaulun tyyppistä ääntä soittaen samalla kahta kosketinsoitinta. Tämä olisi pitänyt nähdä livenä! Tässä videokuvaa tilanteesta >>
Mik Quantius soittaa urkuja. Voiskohan joku tehdä tästä nuotit. En ihan näe mihin kenkä pitää asettaa. Tekisi mieli jammailla tätä kotosalla. (Video on vain osa esityksestä.)
TR & JR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti