Elämän ja taiteen rajalla äänitaidetyöpajassa

Eilen toimin valvojana Hirvarilla, kun ryhmä Rajataide ry:n järjestämään äänitaidetyöpajaan osallistujia linnoittautui toiseen yläkerran näyttelyhuoneista. Jossain vaiheessa joukko erilaisin lyömä- ,hinkkaus- ja raaputusasein varustautuneita ääniastronautteja valtasi koko talon etsiessään jotain, jonka voisi muuttaa soittimeksi. Keittiöstä ulkopuolisena seuranneena voin sanoa, että kokemus oli mielenkiintoinen, kun erilaiset vinkunat, rahinat, kolinat ja töminät kantautuivat joka puolelta taloa.

Siinä suhisteluja kuunnellessa aloin kiinnittää huomiota myös itse tuottamiini ääniin, ja ryhdyin pohdiskelemaan ilman erityistä esteettistä intressiä aikaansaamieni kahvikupin kilistelyjen sekä ryhmäläisten ilmaisullisten tarkoitusperien synnyttämien äänien välistä eroa. Näin päädyinkin taas klassiseen taide/elämä -tematiikkaan.

Kiinnostavaa oli mielestäni se, kuinka äänimaailma jäsentyi heti ns. äänitaiteen kuuloiseksi, kun sitä ryhdyttiin tietoisesti tuottamaan. Ääniltä haettiin mielestäni selkeästi tiettyjä kvaliteetteja, nyanssien rikkautta, ilmaisuvoimaa, ei-banaaliutta, ei-monotonisuutta, ei-tunnistettavuutta - sellaisia musiikin modernismista tuttuja piirteitä. Kukaan ei pistänyt mankkaa päälle ja alkanut luukuttaa Sabrinaa tai puhunut kovaäänisesti. Talossa vallitsi shh! -asenne, kuin taidemuseossa tai klassisen musiikin konsertissa.

Yksi työpajan vetäjistä, John Grzinich, huomautti, kuinka tarkoituksena ei ole opettaa kuuntelemaan, vaan vain muistuttaa, että meillä on korvat. Olen eri mieltä. Johnin, Patrick McGinleyn ja Maksims Shentelevsin vetämä paja mielestäni nimenomaan opetti tietynlaista kuuntelutapaa siihen valittujen metodien ja työvälineiden kautta.

Päivän päätteeksi Patrick pyysi minuakin ottamaan osaa kollektiivisen äänimaiseman luontiin. Kieltäydyin aluksi, koska halusin keskittyä lukemaan lehteä. Jossain vaiheessa kuitenkin sitten ajauduin luotaamaan lehden eri äänmahdollisuuksia sitä hienovaraisesti rapistelemalla ja heiluttelemalla. Siirtymä taideäänen tuottajaksi oli mielenkiintoinen. Arkinen tapa lukea lehteä kyseenalaistui huomion kiinnittyessä tekstisisällöstä äänisisältöön. Lehden luku on moniaistinen rituaali, johon suhtaudun tämän jälkeen paljon aikaisempaa tietoisemmin.

HUOM! Työpajan vetäjiä kannattaa lähteä kuuntelemaan Kulttuurikahvila Herttaan ke 18.3. klo 20.00.

-M.L.

Äänityöpajan kutsu:

Rajataide ry kantaa kortensa kekoon Tampereen äänitaideskenaarioon ja
organisoi äänitaidetyöpajan maaliskuussa, johon on kutsuttu vetäjiksi
kansainväliset äänitaiteilijavieraat John Grzinich(US/EE), Patrick McGinley(US/FR) ja Maksims Shentelevs(LV).

Rajataiteen jäsenten lisäksi paja on avoin myös muille alueen taiteilijoille ja taideopiskelijoille.

Työpaja keskittyy ääneen nonverbaalisen informaation välittäjänä teemallaan Sound as Space- Sound as Language.
Työpajassa tutkitaan teorian, nauhoitusten ja harjoitusten avulla ääntä kommunikaatiovälineenä sekä fyysisen ja kuvitteellisen tilan määrittäjänä ja kuvaajana.
Työpajaan osallistuminen ei edellytä erityistä asiantuntemusta ääni- tai säveltaiteen kentältä vaan voi toimia myös innoittajana äänitaiteen syvempään tutkimiseen ja sen parissa työskentelyyn jatkossa.

Alustava aikataulu:
Lauantai 14.3. klo 17.00 - 20.00 Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10. Sound theory/ Listening Intro
Sunnuntai 15.3. klo 12.00- 18.00 Sijainti toistaiseksi avoin, varaudu myös ulkoiluun (Group exercises and games)
Maanantai 16.3. klo 12.00 - 18.00 Hirvitalo, Hirvikatu 10. (Exercises continued, Sound Walk)