Pihalla taas

Kevät on jo tullut ja Suva ja Dylan tarkenee pihalla istua.

Maalatussa lasikopissa on kasvistenkin mukavampi olla ja kasvaa.

Kaikki on valmista nurmikon tulla.

Kun taloa ei tarvitse enää lämmittää, voi puiden polttamisen sijasta hoitaa puutarhaa. Onneksi joukkoon on eksynyt alan kokemusta omaavia henkilöitä. Toivottavasti ilmat pysyy hyvinä sillä tiedossa on lähiaikoina vappu, Pispalan karnevaalit ja epämääräistä istuskelua auringonpaisteessa.

JR

Kevään tultua Hirvitalonkin väki alkaa olla yhä enemmän ja enemmän pihalla.

Ja pihalla hommia riittää. Tänään asialistalla oli hiekan lakaisu jalkakäytävältä ja ostoskärrääminen vajan taakse hiekkalaatikkoon odottamaan seuraavaa talvea. Se oli ihan hauskaa hommaa, oli lystikästä hengailla sillä puolella taloa, pihan ja talon luoman toisinaan vähän eristäytyneen tilan ulkopuolella. Jalkakäytävä! Hirvitalolla on ihan oikea jalkakäytävä. Tuntuu tosi hienolta ja kaupunkilaiselta. Kuvassa ja videolla häärivät Komea-Janne ja Ville.







Meillä oli jälleen polttopuusessiot, ja päästiin käyttämään uutta moottorisahaa. Uusi moottorvekotin aiheutti ristiriitaisia tunteita talkooporukassa. Dylan laittoi moottorisahan kuntoon ja äijäili siinä sivussa. Alex oli puolen tunnin työnteon jälkeen sitä mieltä, ettei sitä voi käyttää enempää ennen kuin ketju on kiristetty. Meteli oli kova. Ville ilmoitti, ettei hän voi sietää "tuollaisia koneita". Oscar irvisteli taka-alalla. Komea-Janne Lähti kotiin, Komeampi Janne tuli tilalle, Ismo käytteli käsisahaa ja eräs vaaleahiuksinen mies tuli vielä avuksi. Menee kyllä varmaan vielä pitkään ennen kuin saadaan kaikki puut pilkottua.

Janne näyttää miten pitää tehdä. Oscar ei tee mitään.

-saara

Hirvimatkustajat.

Tänään oli Hirvarin postilaatikkoon ropsahtanut postikortti Uruguaysta. On tosi mukava saada välillä talon väen terveisiä maailmalta, kun rämpii tuolla pihalla kuravellissä tai luuttuaa gallerian lattioita ja touhuaa Hirvitalon arkisia juttuja. Kävin sitten selailemaan keittiöön jääneitä papereita, ja sieltä löytyi paljonkin Hirvitalolle lähetettyjä kortteja maailmalla kulkevalta talonväeltä Intiasta, Espanjasta, Jostain, Romaniasta, Ehkä Jostain Muualta, ja Meksikosta ainakin. Teemun ja muutamien muiden edesottamuksia voi muuten myös seurailla Hirvikaipuu-blogista. Kun ne postikortit ovat kuitenkin tosi pieniä ja hitaita, ja me ollaan malttamattomia ja uteliaita.

saara

Peijaiset V

Tällä kertaa olikin Peijaisilta tupattu täyteen mitä hienointa ohjelmaa. Samana iltana oli nimittäin myös J.Kareliuksen näyttelyn avajaiset Vastavirralla. Ilta aloitettiin katsomalla kaksi Kareliuksen lyhytelokuvaa. Valokuvakollaasi/animaatiomaiset värikkäät ja rankkoja aiheita kaihtamattomat filmit olivat täyttä asiaa ja kun hetken kuluttua illan musiikkianti pärähti lavalla käyntiin niin senhän tiesi, että tästä tulee hyvä ilta.

Säärelä&Björkqvist osaa rouhean siistimättömän ulosannin ja asennepuoli oli hallussa myös sanoituspuolella. Bändi sopi loistavasti elokuvien jälkeiseen tunnelmaan ja potkas tosiaanki illan kohti lopullista hurmiota. (http://www.myspace.com/saeaerelae)

Ja iltaa jatkoi pitkälti samoilla teemoilla J.K Ihalainen runoillaan. Asianomaisia ei säästelty, eikä nykymenoa suostuttu katsomaan minkäänväristen lasien läpi. Ensimmäinen, sodanvastainen, runo omistettiin Anders Fuck Rasmussenille (tiedätte kyllä että kuka se se on) ja seuraava rikkoutuvista koneista, ja samalla lähes kaikesta muustakin, kertova sanateos alkoi proosalla ja päättyi en mä oikein edes tiedä mihin, mutta tiukkaa menoa se oli.

Tampo Otti lavansa jatsi/reggae/kansanmusiikkisekoituksella ja maittoi ihmisille kuin Villen hernekeitto ( kts. Ville, Blogiteksti maaliskuun 24.). Loistavaa menoa Haitarin (ei kuvassa), urkujen, kitaran, basson ja rumpujen kera. Kaikki soittajat vetivät säästäväisesti mutta juuri kohdalleen ja, niin rokkipoliisi kuin olenkin (jotenkin se vaan aina hävettää edes päällä nyökätä tahtia), sai minut liikahtelemaan rytmin mukana. (http://www.myspace.com/tampereenpojat)

Illan päätteeksi oli säästetty Locomotora, joka paisutteli teoksensa aikamoisiin ulottuvuuksiin. Aina sieltä löysi jotain hienoja pieniä juttuja ja kolmella kitaralla kun soitetaan, niin niinhän sen pitää ollakin. Bändissä oli sopivasti särmääkin, eikä musiikki mennyt pelkäksi leijumiseksi. Kuulemma muistutti yhtä tosi hyvää bändiä, jonka nimen mä unohdin, kun en sitä kirjottanut muistiin, enkä muistanut kysyä uudestaan siltä kaverilta, joka sen sano. Kerrassaan loistava lopetus illalle. (http://www.last.fm/music/Locomotora)

Ai niin, se J. Kareliuksen näyttely muuten jatkuu siellä Vastavirralla, eli kannattaa katella muuallekin kuin tuopin pohjalle seuraavalla kerralla kun siellä olette.

JR

Lost Foundation ja Venla Martikainen

Lauantaina oli taas avajaiset ja avajaisissa performanssi. Hienot näyttelyt oli talolle rakentanut Lost Foundation ja Venla Martikainen. Kannattaa tosiaankin käydä kattoon.

Avajaisissa oli mukavasti vieraita ja ihmiset pääsivät osallistumaan Suvadeep Dasin performanssirituaaliin. Sehän on aina jännittävä ja joskus kyllä tosi ahdistavaakin, kun joutuu/pääsee performanssiin. Tällä kertaa riskinotto todellakin kannatti ja luulen että kaikki joilla on kyky tuntea olivat esityksestä positiivisesti vaikuttuneita.



JR

Ikuinen puusouvi

Kannattaa, aina kun vain mahdollista, säästää suomalaisia metsiä ja polttaa sen sijaan taloja. Etualalla pienitty talo joka tulevaisuudessa poltetaan taustalla näkyvän (Hirvi)talon lämmittämiseksi.

Torstaina urakoidaan taas, sahataan talkoilla puita ja ehkäpä seuraavana talvena ei vilu ja paniikki iske vasta kuin maaliskuussa. Toivotaan ainakin näin.

Steve ja Suva ottivat varaslähdön urakkaan jo viime perjantaina.

JR