Säärelä&Björkqvist osaa rouhean siistimättömän ulosannin ja asennepuoli oli hallussa myös sanoituspuolella. Bändi sopi loistavasti elokuvien jälkeiseen tunnelmaan ja potkas tosiaanki illan kohti lopullista hurmiota. (http://www.myspace.com/saeaerelae)
Ja iltaa jatkoi pitkälti samoilla teemoilla J.K Ihalainen runoillaan. Asianomaisia ei säästelty, eikä nykymenoa suostuttu katsomaan minkäänväristen lasien läpi. Ensimmäinen, sodanvastainen, runo omistettiin Anders Fuck Rasmussenille (tiedätte kyllä että kuka se se on) ja seuraava rikkoutuvista koneista, ja samalla lähes kaikesta muustakin, kertova sanateos alkoi proosalla ja päättyi en mä oikein edes tiedä mihin, mutta tiukkaa menoa se oli.
Tampo Otti lavansa jatsi/reggae/kansanmusiikkisekoituksella ja maittoi ihmisille kuin Villen hernekeitto ( kts. Ville, Blogiteksti maaliskuun 24.). Loistavaa menoa Haitarin (ei kuvassa), urkujen, kitaran, basson ja rumpujen kera. Kaikki soittajat vetivät säästäväisesti mutta juuri kohdalleen ja, niin rokkipoliisi kuin olenkin (jotenkin se vaan aina hävettää edes päällä nyökätä tahtia), sai minut liikahtelemaan rytmin mukana. (http://www.myspace.com/tampereenpojat)
Illan päätteeksi oli säästetty Locomotora, joka paisutteli teoksensa aikamoisiin ulottuvuuksiin. Aina sieltä löysi jotain hienoja pieniä juttuja ja kolmella kitaralla kun soitetaan, niin niinhän sen pitää ollakin. Bändissä oli sopivasti särmääkin, eikä musiikki mennyt pelkäksi leijumiseksi. Kuulemma muistutti yhtä tosi hyvää bändiä, jonka nimen mä unohdin, kun en sitä kirjottanut muistiin, enkä muistanut kysyä uudestaan siltä kaverilta, joka sen sano. Kerrassaan loistava lopetus illalle. (http://www.last.fm/music/Locomotora)Ai niin, se J. Kareliuksen näyttely muuten jatkuu siellä Vastavirralla, eli kannattaa katella muuallekin kuin tuopin pohjalle seuraavalla kerralla kun siellä olette.
JR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti