maanantai 15. kesäkuuta 2009
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Muistinvaraisen kirjallisuuden nuotiopiiriltä
Moni on kysellyt, että mitä siellä su 10.5. Taidelehdossa järjestetyllä muistinvaraisen kirjallisuuden nuotiopiirillä oikein tapahtui. Tässä oma versioni tapahtumien kulusta.
Virittelimme Markuksen kanssa laavun, nuotion ja muistinvarainen vyöhyke -kyltin Taidelehtoon ennen kymmentä ja sammutimme kännykkämme. Arviolta vartin päästä löysivät paikalle ensimmäiset uskaliaat, joille tarjosimme teetä futuristisen sinisistä muovimukeista.
Pian paikalle käyskenteli muutama muukin enemmän tai vähemmän tuttu kasvo, ja päätimme aloittaa muistelun.
Yritin rakentaa osittain live-roolipelimäistä tunnelmaa esittelemällä pelijohtajatyylisesti skenaarion, johon ikään kuin tekemisemme nuotiolla liittyisivät. Ideahan tästä sessiosta tuli väärin/hatarasti muistamastani Ray Bradburyn scifi-novellista Fahrenheit neljäsataa ja jotain, joka päättyi muistaakseni siihen, että joukko kirja-aktivisteja yrittää muistella klassikkoja kirjallisuusvihamielisen sivilisaation romahduksen jälkeen. Uhkaavan iloisesti leimuavan tulen ääressä scifi-kirjallisuuden tuntijat Kari ja Markus auttoivat muutaman yksityiskohdan oikeinmuistamisessa.
Seuraavaksi teimme esittelykierroksen siteeraamalla jotain itsellemme tärkeää kirjailijaa tai tekstinpätkää. Homma ei sujunut ihan käden käänteessä, mutta pienen pinnistelyn jälkeen alkoi joitain lauseita nousta ihmisten huulille. Auringon laskiessa syvällinen ja hauska lootus-aiheinen sitaattipensas lähti rönsyämään; lainattiin Äiti Ammaa, Dallapee-orkesteria, Goethea ja joitain hienon kuuloisia kirjailijoita, joiden nimiä en enää muista.
Raskaalta tuntuneen, vahvasti kauno- ja viisauskirjallisuuspainoitteisen alun jälkeen teimme täyskäännöksen ja päädyimme muistelemaan Suosikki- ja Sinä&minä -lehtien lääkäripalstojen groteskin surkuhupaisia helmiä. Näistä päällimäisimmäksi on mieleeni jäänyt kummittelemaan hieman urbaanilta legendalta kuulostanut tarina emättimen uumeniin jumiutuneesta katkenneesta nakista. Muitakin versioita samasta teemasta kerrottiin. Näitä juttuja kuunnellessa oli mukavaa mutustella Miran tuomia herkullisia lettuja.
Illan aikana pulikoitiin muistin varassa monen kirjoitetun ja muuten median välittämän sanan sfäärin läpi. Yllättävän moni muisti lähes sanatarkasti Pirkan niksikirjan enenmän tai vähemmän älyttömiä käytännön vinkkejä. Käsiteltiin ärsyttävimpien koulussa opittujen hokemien traumaa yhdessä. Vertailtiin keltaisen lehdistön lööppejä välillä Suomi - Englanti (täytyy sanoa, että englantilaiset lööpit eivät meikäläiselle auenneet yhtään).
Ilta päättyi mielestäni varsin onnistuneesti yhteisesti kerrottuun legendaan Forest Gumpista, kun yritimme muistella jotain meille kaikille tuttua ajassamme elävää, meihin vaikuttavaa kertomusta. Kymmenkunta nuotiolla kökkijää täydensi vuorollaan hittielokuvan tarinan kulkua. Välillä avautui jopa tilaisuuksia pienille opillisille erimielisyyksille piiriläisten selvitellessä yllättävän monipolvisen tarinan yksityiskohtia. Ydinkysymykseksi nousi: "Miksi Forest lopetti juoksemisen?".
Ilta päättyi luontevasti kymmenen maissa kaatosateeseen. Ennen kuin osallistujat häipyivät paikalta ehdotin vastavanlaista tapaamista jatkossa. Päätimme tavata samalla paikalla samaan aikaan viikottain, mutta jo seuraavalla viikolla järjestelyt menivät mönkään. Olisi hauskaa saada kuitenkin jatkoa aikaiseksi vielä tämän kesän aikana. Kiitos kaikille nuotiopiiriläisille nautinnollisesta ja mielenkiintoisesta illasta!
-Mikko
Virittelimme Markuksen kanssa laavun, nuotion ja muistinvarainen vyöhyke -kyltin Taidelehtoon ennen kymmentä ja sammutimme kännykkämme. Arviolta vartin päästä löysivät paikalle ensimmäiset uskaliaat, joille tarjosimme teetä futuristisen sinisistä muovimukeista.
Pian paikalle käyskenteli muutama muukin enemmän tai vähemmän tuttu kasvo, ja päätimme aloittaa muistelun.
Yritin rakentaa osittain live-roolipelimäistä tunnelmaa esittelemällä pelijohtajatyylisesti skenaarion, johon ikään kuin tekemisemme nuotiolla liittyisivät. Ideahan tästä sessiosta tuli väärin/hatarasti muistamastani Ray Bradburyn scifi-novellista Fahrenheit neljäsataa ja jotain, joka päättyi muistaakseni siihen, että joukko kirja-aktivisteja yrittää muistella klassikkoja kirjallisuusvihamielisen sivilisaation romahduksen jälkeen. Uhkaavan iloisesti leimuavan tulen ääressä scifi-kirjallisuuden tuntijat Kari ja Markus auttoivat muutaman yksityiskohdan oikeinmuistamisessa.
Seuraavaksi teimme esittelykierroksen siteeraamalla jotain itsellemme tärkeää kirjailijaa tai tekstinpätkää. Homma ei sujunut ihan käden käänteessä, mutta pienen pinnistelyn jälkeen alkoi joitain lauseita nousta ihmisten huulille. Auringon laskiessa syvällinen ja hauska lootus-aiheinen sitaattipensas lähti rönsyämään; lainattiin Äiti Ammaa, Dallapee-orkesteria, Goethea ja joitain hienon kuuloisia kirjailijoita, joiden nimiä en enää muista.
Raskaalta tuntuneen, vahvasti kauno- ja viisauskirjallisuuspainoitteisen alun jälkeen teimme täyskäännöksen ja päädyimme muistelemaan Suosikki- ja Sinä&minä -lehtien lääkäripalstojen groteskin surkuhupaisia helmiä. Näistä päällimäisimmäksi on mieleeni jäänyt kummittelemaan hieman urbaanilta legendalta kuulostanut tarina emättimen uumeniin jumiutuneesta katkenneesta nakista. Muitakin versioita samasta teemasta kerrottiin. Näitä juttuja kuunnellessa oli mukavaa mutustella Miran tuomia herkullisia lettuja.
Illan aikana pulikoitiin muistin varassa monen kirjoitetun ja muuten median välittämän sanan sfäärin läpi. Yllättävän moni muisti lähes sanatarkasti Pirkan niksikirjan enenmän tai vähemmän älyttömiä käytännön vinkkejä. Käsiteltiin ärsyttävimpien koulussa opittujen hokemien traumaa yhdessä. Vertailtiin keltaisen lehdistön lööppejä välillä Suomi - Englanti (täytyy sanoa, että englantilaiset lööpit eivät meikäläiselle auenneet yhtään).
Ilta päättyi mielestäni varsin onnistuneesti yhteisesti kerrottuun legendaan Forest Gumpista, kun yritimme muistella jotain meille kaikille tuttua ajassamme elävää, meihin vaikuttavaa kertomusta. Kymmenkunta nuotiolla kökkijää täydensi vuorollaan hittielokuvan tarinan kulkua. Välillä avautui jopa tilaisuuksia pienille opillisille erimielisyyksille piiriläisten selvitellessä yllättävän monipolvisen tarinan yksityiskohtia. Ydinkysymykseksi nousi: "Miksi Forest lopetti juoksemisen?".
Ilta päättyi luontevasti kymmenen maissa kaatosateeseen. Ennen kuin osallistujat häipyivät paikalta ehdotin vastavanlaista tapaamista jatkossa. Päätimme tavata samalla paikalla samaan aikaan viikottain, mutta jo seuraavalla viikolla järjestelyt menivät mönkään. Olisi hauskaa saada kuitenkin jatkoa aikaiseksi vielä tämän kesän aikana. Kiitos kaikille nuotiopiiriläisille nautinnollisesta ja mielenkiintoisesta illasta!
-Mikko
torstai 11. kesäkuuta 2009
Pieniä tarinoita siitä, kuinka talonvaltaajat tukevat paikallistayhteisöjä
Ajattelin ryhtyä kirjoittaman lyhyitä esimerkkejä kansainvälisen valtaajakulttuurin vaikutuksista paikallisyhteisöihin. Käytän valtaajista itse keksimiäni nimimerkkejä.
Osa 1.
Ali ilmestyy maailmalta kevättalvesta Tampereelle ja ryhtyy suunnittelemaan valtausta yhdessä pienen paikallisen ryhmän kanssa. Hänen ensisijaisena tarpeenaan on löytää asuinpaikka ja jotain duunia. Hommat etenee, ja loppukeväästä vallataan Hyhkyssä pieni puutalo, jota siivoillaan ja ehostellaan talkoovoimin.
Tampereellaoloaikana Ali auttaa Hirvitalon lämmityksessä. Ilmenee, että hänellä on osaamista uuninkorjauksen ja -puhdistuksen alalla, kun galleriatilaa lämmittävä Porin-Matti alkaa ikävästi savuttaa, eikä kukaan muu osaa ratkaista ongelmaa nopeasti.
Toukokuussa Ali paljastaa itsestään lisää yllättäviä kykyjä. Pispalan kulttuuriyhdistyksen järkkäämää Työväenmuseo Werstaalle tulevaa näyttelyä varten pitäisi jonkun asentaa kiinalainen versio Linux-käyttöjärjestelmästä. Koska edellisessä elämässään Ali on työskennellyt joka paikan höylänä ICT-alalla ja on aktiivinen open source -ohjelmistoharrastaja, tarjoutuu hän hoitamaan homman kaljapalkalla. Eksoottisen ohjelmiston asennus käy käden käänteessä.
Kesäkuun hujakoilla Ville Hirvitalolta päättää perustaa pyöräpajan pihan käyttöä vailla olevaan vajaan. Ali korjailee yhtenä pyöräaktiiveista lahjoitus- ja löytöosista pyöriä, joista pari osallistuu kesäkuun alussa ensimmäiseen Tampereen keskustassa kuukausittain järjestettävään CritiCALL Mass polkupyöräkulkueeseen.
Jatkuu...
-Mikko
Osa 1.
Ali ilmestyy maailmalta kevättalvesta Tampereelle ja ryhtyy suunnittelemaan valtausta yhdessä pienen paikallisen ryhmän kanssa. Hänen ensisijaisena tarpeenaan on löytää asuinpaikka ja jotain duunia. Hommat etenee, ja loppukeväästä vallataan Hyhkyssä pieni puutalo, jota siivoillaan ja ehostellaan talkoovoimin.
Tampereellaoloaikana Ali auttaa Hirvitalon lämmityksessä. Ilmenee, että hänellä on osaamista uuninkorjauksen ja -puhdistuksen alalla, kun galleriatilaa lämmittävä Porin-Matti alkaa ikävästi savuttaa, eikä kukaan muu osaa ratkaista ongelmaa nopeasti.
Toukokuussa Ali paljastaa itsestään lisää yllättäviä kykyjä. Pispalan kulttuuriyhdistyksen järkkäämää Työväenmuseo Werstaalle tulevaa näyttelyä varten pitäisi jonkun asentaa kiinalainen versio Linux-käyttöjärjestelmästä. Koska edellisessä elämässään Ali on työskennellyt joka paikan höylänä ICT-alalla ja on aktiivinen open source -ohjelmistoharrastaja, tarjoutuu hän hoitamaan homman kaljapalkalla. Eksoottisen ohjelmiston asennus käy käden käänteessä.
Kesäkuun hujakoilla Ville Hirvitalolta päättää perustaa pyöräpajan pihan käyttöä vailla olevaan vajaan. Ali korjailee yhtenä pyöräaktiiveista lahjoitus- ja löytöosista pyöriä, joista pari osallistuu kesäkuun alussa ensimmäiseen Tampereen keskustassa kuukausittain järjestettävään CritiCALL Mass polkupyöräkulkueeseen.
Jatkuu...
-Mikko
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Poliisi, palauta ystävämme takaisin Suomeen!
Vaikka Tampere tunnetaankin poliisihuumorin kehtona, niin tämä temppu ei paljon naurata: Itsenäisyyspäivän kynnyksellä reinikaiset kyydittivät jo monessa Pispalan kulttuuritapahtumassa mukana olleen taiteilijavieraamme, kuvanveistäjä ja performanssitaiteilija Suvadeep Dasin Intiaan lähtevään lentokoneeseen. Tällä viikolla sitten tipahti postilaatikkoomme tieto, että kollegamme on hyväksytty Teatterikorkorkeakouluun, jonka pääsykokeissa hän ehti nippa nappa käydä ennen kyyditystään, ja että opintojen on tarkoitus alkaa jo elokuussa.
Kiitos Suomen esivalta hyvin hoidetusta logistisesta operaatiosta! Hirvitalolaiset ja monet muutkin ovat joutuneet selvittelemään tätä sotkua monelta kantilta. Sujuiko kyyditys lain kirjaimen mukaisesti (mistään oikeudenmukaisuudesta tässä yhteydessä ei kannata edes pihahtaakaan)? Mistä rahat Suvan Suomen-paluuseen? Ja niin edelleen.
Haluamme ystävämme ja kollegamme pikaisesti takaisin Suomeen. Jos haluat asiassa jotenkin auttaa, niin pistä vaikka postia osoitteeseen mikko.lipiainen[at]gmail.com.
Kiitos Suomen esivalta hyvin hoidetusta logistisesta operaatiosta! Hirvitalolaiset ja monet muutkin ovat joutuneet selvittelemään tätä sotkua monelta kantilta. Sujuiko kyyditys lain kirjaimen mukaisesti (mistään oikeudenmukaisuudesta tässä yhteydessä ei kannata edes pihahtaakaan)? Mistä rahat Suvan Suomen-paluuseen? Ja niin edelleen.
Haluamme ystävämme ja kollegamme pikaisesti takaisin Suomeen. Jos haluat asiassa jotenkin auttaa, niin pistä vaikka postia osoitteeseen mikko.lipiainen[at]gmail.com.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)