Muistinvaraisen kirjallisuuden nuotiopiiriltä

Moni on kysellyt, että mitä siellä su 10.5. Taidelehdossa järjestetyllä muistinvaraisen kirjallisuuden nuotiopiirillä oikein tapahtui. Tässä oma versioni tapahtumien kulusta.

Virittelimme Markuksen kanssa laavun, nuotion ja muistinvarainen vyöhyke -kyltin Taidelehtoon ennen kymmentä ja sammutimme kännykkämme. Arviolta vartin päästä löysivät paikalle ensimmäiset uskaliaat, joille tarjosimme teetä futuristisen sinisistä muovimukeista.

Pian paikalle käyskenteli muutama muukin enemmän tai vähemmän tuttu kasvo, ja päätimme aloittaa muistelun.

Yritin rakentaa osittain live-roolipelimäistä tunnelmaa esittelemällä pelijohtajatyylisesti skenaarion, johon ikään kuin tekemisemme nuotiolla liittyisivät. Ideahan tästä sessiosta tuli väärin/hatarasti muistamastani Ray Bradburyn scifi-novellista Fahrenheit neljäsataa ja jotain, joka päättyi muistaakseni siihen, että joukko kirja-aktivisteja yrittää muistella klassikkoja kirjallisuusvihamielisen sivilisaation romahduksen jälkeen. Uhkaavan iloisesti leimuavan tulen ääressä scifi-kirjallisuuden tuntijat Kari ja Markus auttoivat muutaman yksityiskohdan oikeinmuistamisessa.

Seuraavaksi teimme esittelykierroksen siteeraamalla jotain itsellemme tärkeää kirjailijaa tai tekstinpätkää. Homma ei sujunut ihan käden käänteessä, mutta pienen pinnistelyn jälkeen alkoi joitain lauseita nousta ihmisten huulille. Auringon laskiessa syvällinen ja hauska lootus-aiheinen sitaattipensas lähti rönsyämään; lainattiin Äiti Ammaa, Dallapee-orkesteria, Goethea ja joitain hienon kuuloisia kirjailijoita, joiden nimiä en enää muista.

Raskaalta tuntuneen, vahvasti kauno- ja viisauskirjallisuuspainoitteisen alun jälkeen teimme täyskäännöksen ja päädyimme muistelemaan Suosikki- ja Sinä&minä -lehtien lääkäripalstojen groteskin surkuhupaisia helmiä. Näistä päällimäisimmäksi on mieleeni jäänyt kummittelemaan hieman urbaanilta legendalta kuulostanut tarina emättimen uumeniin jumiutuneesta katkenneesta nakista. Muitakin versioita samasta teemasta kerrottiin. Näitä juttuja kuunnellessa oli mukavaa mutustella Miran tuomia herkullisia lettuja.

Illan aikana pulikoitiin muistin varassa monen kirjoitetun ja muuten median välittämän sanan sfäärin läpi. Yllättävän moni muisti lähes sanatarkasti Pirkan niksikirjan enenmän tai vähemmän älyttömiä käytännön vinkkejä. Käsiteltiin ärsyttävimpien koulussa opittujen hokemien traumaa yhdessä. Vertailtiin keltaisen lehdistön lööppejä välillä Suomi - Englanti (täytyy sanoa, että englantilaiset lööpit eivät meikäläiselle auenneet yhtään).

Ilta päättyi mielestäni varsin onnistuneesti yhteisesti kerrottuun legendaan Forest Gumpista, kun yritimme muistella jotain meille kaikille tuttua ajassamme elävää, meihin vaikuttavaa kertomusta. Kymmenkunta nuotiolla kökkijää täydensi vuorollaan hittielokuvan tarinan kulkua. Välillä avautui jopa tilaisuuksia pienille opillisille erimielisyyksille piiriläisten selvitellessä yllättävän monipolvisen tarinan yksityiskohtia. Ydinkysymykseksi nousi: "Miksi Forest lopetti juoksemisen?".

Ilta päättyi luontevasti kymmenen maissa kaatosateeseen. Ennen kuin osallistujat häipyivät paikalta ehdotin vastavanlaista tapaamista jatkossa. Päätimme tavata samalla paikalla samaan aikaan viikottain, mutta jo seuraavalla viikolla järjestelyt menivät mönkään. Olisi hauskaa saada kuitenkin jatkoa aikaiseksi vielä tämän kesän aikana. Kiitos kaikille nuotiopiiriläisille nautinnollisesta ja mielenkiintoisesta illasta!

-Mikko